på svenska     l     in English     l    по-русски    

Tekstin koko 

Neuvostoliiton hajoaminen

Avoimuus merkitsi kuitenkin etnisten jännitteiden kiristymistä eri puolilla Neuvostoliittoa. Varsinkin Baltian maat, jotka kokivat tulleensa pakolla liitetyksi Neuvostoliittoon, olivat avoimesti valmiita jättämään liiton, jonka pelastamiseksi tehtiin Uusi Liittosopimus. Vuoden 1991 elokuussa seurasi vallankaappausyritys Gorbatševia vastaan ja Venäjän Neuvostotasavaltaa johtanut Boris Jeltsin nousi maan uudeksi varsinaiseksi johtajaksi. Neuvostoliiton tasavallat, etunenässä Venäjä, itsenäistyivät ja osa niistä liittyi myöhemmin muodostettuun Itsenäisten tasavaltojen yhteisöön.

Jeltsinin aika

Jeltsin muistetaan mm. Valkoisen talon traagisista tapahtumista ja valokuvista hänen noustessaan panssarivaunun päälle. Jeltsinin aikaan Venäjä vajosi finanssikriisiin, jolloin ruplia sai olla ruokakaupassakin mukana matkalaukullinen. Monet sukanvarressa ja pankeissa säilytetyt ruplasäästöt haihtuivat tuolloin tuhkana tuuleen.

Jeltsinin aikana valtiollisten ja kunnallisten yritysten yksityistämisprosessi lähti käyntiin. Yrityksiä yksityistettiin monella eri tavalla. Yleisimmin käytettiin ns. voutšereita, joita jaettiin yritysten työntekijöille määrätynlaisina osaketodistuksina. Työntekijät saattoivat joko pitää osakkeensa tai myydä ne sopivaksi katsomaansa hintaan yksityiselle henkilölle tai sijoittajille.

Oligarkit

Yksityistämisprosessin seurauksena valtavat omaisuudet vaihtoivat omistajaa. Myös ulkomaalaiset ml. suomalaiset yritykset ja sijoittajat käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja hankkivat osakkuuksia venäläisistä yrityksistä, usein erittäin halvalla. Omaisuuksien uusjako synnytti Venäjälle uuden sukupolven miljonäärejä ja miljardöörejä. Jo nuorena miljardinsa öljyllä ja muilla luonnonvaroilla hankkinut, entinen Tšukotkan kuvernööri Roman Abramovitš, on nykyään maailman 15 rikkain mies. Hän on pääosakkaan mm. investointirahasto Milhous LLC:ssä, jonka markkina- arvo on luokkaa 23 miljardia dollaria. Hän omistaa mm. jalkapalloseura Chelsean. Muina oligarkkeina - miljardööreinä voidaan mainita mm. Mihail Hodorkovski ja Boris Berežovski.

Putin

Jeltsinin seuraajaksi valittiin pietarilainen Vladimir Putin, suhteellisen tuntematon nimi Venäjän valtapolitiikassa noihin aikoihin. Pietarista siirtyi Moskovaan huomattaviin asemiin myös muita tuolloin tuntemattomia nimiä, kuten Aleksander Kudrin Venäjän finanssiministeriksi ja Anatoli Tšubais yksityistämisestä vastaavaksi ministeriksi Moskovaan.

Korkea öljyn hinta ja heikko valuutta yhdistettynä kasvavaan kotimaiseen kysyntään, kulutukseen ja investointeihin asettivat Venäjän talouden tähän päivään asti jatkuneelle kasvu-uralle. Elintaso on noussut ja Venäjän painoarvo kansainvälisessä politiikassa lisääntynyt. Putinin kaudella öljyn ja maakaasuntuotanto palautettiin valtion hallintaan ja muutama vaikutusvaltainen oligarkki menetti omaisuutensa.

Suurin osa venäläisistä on tyytyväisiä Putinin hallintokauteen ja sen aikana saavutettuun elintason nousuun. Putinin hallintokaudella on tehty myös eräitä siirtoja suuryritysten kansallistamisen suuntaa. Myös Venäjän armeija ja aseteollisuus ovat saaneet osansa kasvusta ja sotateollisuuslaitosten aiemmat sotateollisuuden konversiosuunnitelmat ovat kääntyneet päälaelleen.

Medvedev

Putinin jälkeen presidentiksi valittiin Dimitri Medvedjev. Medvedjev jatkaa ainakin toistaiseksi Putinin viitoittamaa tietä. Yhtenä tärkeimmistä tehtävistä talouden ohella on vahvistaa ja palauttaa Venäjän asema suurvaltana. Viimeaikaiset tapahtumat Georgiassa osoittavat, että Venäjä on valmis tarvittaessa käyttämään konfliktien ratkaisussa muitakin kuin diplomatian keinoja.

Kirja Projekti Putin, uuden venäjän historiaa 1996-2008, WSOY