Tulo kieliharjoitteluun
Saavuimme kieliharjoitteluun Kiovaan 1.9.1978 junalla, Moskovan kautta. Moskovassa vietimme päivän, ja siksi matkatavaramme - noin neljä kapsäkkiä per opiskelija, joita kaikkiaan oli kai 13 - vietiin päiväksi johonkin ay-hotelliin. Operaatiosta huolehti opiskelijapoika, ehkä MGUn opiskelijaneuvostosta. Laukkujen nostelu junasta laiturille, bussiin ja hotelliin ja sieltä taas illalla asemalle ja junaan harjaannutti meidät järjestäytymään ketjuksi ja välittämään laukut pitkin ketjua minne vain.
Seuraavana aamuna tulimme Kiovaan. Asemalla meitä piti oltaman vastassa, muttei oltu. Paistattelimme päivää laukkujemme päällä aseman sivustalla ja odotimme. Parin tunnin päästä ryhmänvanhin eli starosta lähti yliopiston ulkomaalaisdekanaattiin tutkimaan tilannetta. Palasi aikanaan ja sanoi kyydin tulevan tunnin päästä.
Istuttiin ja odotettiin. Vuoron perään käytiin asemalla ostamassa purtavaa ja vessassa. Lopulta käytiin asemaravintolassa syömässäkin, olihan Viipurissa vaihdettuja ruplia jäljellä. Asemaravintola ristittiin Assan kissaravintolaksi - Jyväskylän kissaravintoloiden muistoksi - koska siellä juoksenteli kissa, kuten siihen aikaan ainakin Kiovan ravintoloissa ja ruokakaupoissa oli tavallista. Hyötyeläin, rottien ja hiirten surma.
Illan suussa tuli viimein bussi, johon lastauduimme tavaroinemme ja läksimme kohti Lomonosovin kadun ylioppilaskylää. Kun tulimme jatko-opiskelijoiden asuntolan eteen, yllätyimme vastaanottodelegaatiota: edellisten kieliharjoittelijoiden irakilaiset poikaystävät odottivat innokkaina uusia Suomi-tyttöjä. Heistä oli apua, sillä he tiesivät, missä edellisten finkojen jättämät kattilat, astiat, vadit, sähkölämmittimet ja muu tarpeellinen olivat säilössä, joten elämä lähti heti sujumaan hienosti.
Vasta jälkikäteen olen tajunnut mikä onni oli, että kyseessä oli kodikas pieni (2 milj.as.) Kiova, jossa oli ravintoloissa tilaa ja kaupoissa ruokaa. Kaupunki oli vauras ja kukoistava eikä Dneprin rannan kolossejakaan vielä ollut.
Kirsti Era
Aikaisemmin julkaistut tarinat